Ensimmäinen kvartaali

Laikku on nyt kolme kuukautta vanha. Tässä ensimmäisen vuosineljänneksen tulos. Kuten kuvasta näkyy, kasvu on ollut huikeaa. Puntari näyttää 5,1 kg ja säkäkorkeus noin 31 cm. Pennusta on tulossa kovaa vauhtia isotassuinen juippi. Minusta Laikku on todella kaunis koira. Tykkään kasvojen värityksestä erityisesti.

Tällä hetkellä Laikku vaikuttaa aika rauhalliselta kaverilta - mielenkiinnolla odotan kuoriutuuko hänestä erittäin aktiivinen pihakoira vaiko ei. Toki Laikku vetää iltahepuleita säännöllisesti ja pistelee metsässä menemään niin, että sammal lentää. Mutta täällä kotosalla pötköttelee useimmiten tyytyväisenä omassa korissaan tai sitten jossain lukuisista muista suosikkipötkötyspaikoistaan. Nyt kesän aikana Laikku on saanut olla pihalla myös juoksuvaijerissa, johon suhtautuu ihan asiallisesti. Ei tietenkään viihdy yksikseen kovin pitkiä aikoja (ellei ole erityisen hyvä possukorva kaverina), mutta erityisesti aamuisin saattaa istuskella kalliolla nenä tuulessa aurinkoon päin.

Laikku on siis (edelleen) täysin sisäsiisti. Yöviennit ovat jääneet pois, yleensä riittää pissattaminen puolen yön aikoihin ja sitten aamulla seitsemän-kahdeksan maissa. Herään aina yölläkin tassujen ääneen. Yksi aamu tuuppasin koiran kuuden aikaan takapihalle, kun ajattelin että sillä on kuitenkin pissahätä, kun kerran hereillä on. Laikku vilkuili minua loukkaantuneen näköisenä eikä tehnyt mitään vessa-asiaa. Lopulta menimme takaisin sisään ja Laikku luikki koriinsa kerälle. Jos se olisi osannut puhua, se olisi taatusti sanonut: "Mä vain halusin vaihtaa nukkumapaikkaa, toope. EI OLLUT VESSAHÄTÄ."

Tapakasvatusta on harrastettu sitkeästi. Alkuviikkojen hermojaraastava pureminen ja näykkiminen on vähentynyt selvästi ja sitä esiintyy enää satunnaisesti. Pojan (8 v) kimpussa on eniten, mutta poika myös innostaa koiraa eniten peuhaamaan. 

Istuminen sujuu, mutta ei aina. Samoin ovista kulkemisen järjestys on joskus mielessä ja joskus taas ei.

Luoksetulo onnistuu häiriöttömissä paikoissa ulkonakin, mutta houkutus esimerkiksi naapurin koiran reviirille on ylivoimainen. Yritän kuitenkin sitkeästi ja rohkeasti pitää koiraa irti lähimetsässä ja palkita luoksetulosta superherkuille eli juustolla ja kinkkupaloilla. Välillä tulee kuin raketti ja välillä ei edes korvaansa lotkauta, vaikka katsoo kohti. Joskus ajattelen, että sen on pakko olla sokea! :-)

Hihnassa kulkee pääsääntöisesti nätisti eli poukkoilematta ja vetämättä. Tai no, ehkä se ei vielä ole hihnassa kulkemista. Laikulla on kahdesta pentuhihnasta yhdistetty kolmimetrinen hihna, joka pyritään sekä kävelyttäjän että koiran toimesta pitämään löysänä liinana. Varsinaista lyhyellä taluttimella kulkemista on tehty vain muutaman kerran kaupunkireissuilla. Lisäksi olen muutaman kerran opettanut sivulla kulkemista ja jotain alkeita sillä saralla Laikulla onkin.

En ole ihan varma, onko Laikulle ykköspalkinto joku herkku vai olisiko se sittenkin joku älyttömän siisti lelu. Koiranomistajatuttava neuvoi palkitsemisleluksi sukasta tehdyn lelun, jolla saa vain leikkiä palkitsemistarkoituksessa. Voisi toimiakin, sillä Laikun lempipaikkoja on myös likapyykkiläjässä nukkuminen käynnissä olevan pesukoneen edessä.

Seuraavan listalla onkin yksinolon harjoittelu. Lomat on kohta ohi ja alkaa arki, myös koiralla. Jännittää.