Ihanin juhannusheila ikinä

Pennun noutopäivä oli juhannusaatto. Ajomatka kasvattajan (Dandinas / Nina Seppälä) luo oli odotusta täynnä. Kohta meillä todellakin olisi koira! 

Pihalla viimeiset nujaamiset äidin ja veljen kanssa (tuossa kuvassa emo Dandinas Winter Flower "Kukka" sekä veljekset Dandinas Vappu Hurma "Laikku" ja Dandinas Vappu Vauhti) antoivat hyvää osviittaa siitä minkälaisen pennun olimme valinneet. Laikku kurmotti napakasti sekä veljeään ja äitiään, kunnes äiti laittoi pojan järjestykseen. Laikku vaikutti rauhallisen emon ja pentueen pippuriselta pennulta, mikä tuntui sopivalta ratkaisulta lapsiperheeseen.

Laikun kotimatka (joka oli itse asiassa matka suoraan mökille!) sujui pienen alkupyörimisen jälkeen rauhallisesti pahvilaatikossa. Nyt löytyi käyttöä kymmenen vuotta sitten saadulle äitiyspakkauksen makuupussille - sen sai koiravauva!

Juhannus sujuikin rauhallisissa ja hellyttävissä merkeissä Sipoon mökkimaisemissa, jossa ympärillä pyöri (pentuopaskirjojen neuvojen vastaisesti!) useampi lapsiperhe. Laitoin Laikulle myös samantien pannan ja kevyen taluttimen, jotta ei ihan pienimpien lasten jalkoihin jäänyt. Pantaa eikä talutinta Laikku juurikaan edes noteerannut, vaan jatkoi reipasta tutustumista perheenjäseniin ja ympäristöön.

Suloinen Laikku sai syliaikaa ja suukkoja. Ja välillä mentiin omaan mökin rauhaan. Ruokakin maistui.

Ensimmäinen yö nukuttiin koiranunta koko perhe. Oli kuin olisi vastasyntynyttä valvonut: nukkuuko se, onko sillä nälkä, onko sillä ikävä, onko sillä pissahätä? Mutta ei mitään ongelmia, pieni koira nukkui pienellä kerällä. Muutaman kerran käytiin yöpissalla, mikäs siinä, ihanassa kesäyössä.