Perheessämme on pieni avomoottorivene, jolla nautiskelemme meri-ilmasta lähinnä Helsingin lähistöllä. Joskus siirrymme mökille Sipooseen veneellä, joten Laikun on hyvä tottua veneessä olemiseen. Helteinen heinäkuun päivä oli juuri sopiva veneilyyn tutustumiseen. Pelastusliiveistä Laikku ei ollut moksiskaan (lukuunottamatta tarranauhan avaamisesta lähtevää ääntä), mutta siirtyminen laiturilta veneen keulaan oli kyllä hieman epäilyttävää.
Ajelimme hiljalleen Laajasalon saarta ympäri. Ihmeteltävää riitti.
Välillä Laikku hakeutui syliin ja kurkkimaan reunan yli meren pärskeitä.
Välietappina oli Pyysaaren kahvila, jossa koirat oli ystävällisesti huomioitu varjoisaan paikkaan sijoitetuin vesikupein ja hienoin kyltein. Paikalle sattui myös toinen koiranpentu, jota ihasteltiin sopivan etäisyyden päästä.
Loppumatka sujuikin Laikulta jo tottuneen veneilijän elkein. Ei meillä olekaan tanskalais-ruotsalainen pihakoira, vaan tanskalais-ruotsalainen venekoira!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva, kun kommentoit!