Meillä on ollut koira kolme viikkoa.
Vaikka minulla on lapsena ja nuorena ollut koira (ihana musta labradorinnoutaja Laku), on koiran tulo perheeseen ollut opettelua täynnä. On luettu kirjoja ja netin keskustelupalstoja, mietitty omalla maalaisjärjellä ja kokeiltu. Onneksi oppimiskäyrä sekä meillä ihmisillä että koiralla on ollut aika nousujohteinen.
Laikku on yllättänyt meidän monella tavalla. Yksi niistä on sisäsiisteys, sillä Laikku on ollut sisäsiisti kotiutumisestaan lähtien. Olin varautunut kuukausien operaatioon sanomalehtien kanssa, mutta eipä ole ollut tarvetta. Kaikki vessa-asiat hoituvat ulkona. Koiralla ei vielä varmaan suurta pidätyskykyä ole, joten vaatii tietysti aktiivista ulosvientiä säännöllisin väliajoin, vähän samaan tapaan kuin lasta opettaisi potalla käymään. Mutta toimii. Asiaa on helpottanut se, että olemme lomalla ja kotosalla ja se, että asumme rivitalossa, josta pääsee helposti ulos.
Yöt sujuvat yhdellä herätyksellä, havahdun yleensä pienten kynsien rapinaan parketilla Laikun noustessa pediltään ja kiikutan saman tien ulos. Viime yönä Laikku herätti minut neljältä päästämään hänet asioille ulos, se oli ensimmäinen kerta, kun kuulin pienen vinkaisun ja löysin ulko-oven edessä istuvan koiran keskellä yötä.
Tuntuu, että Laikku on ollut se meidän perheen "puuttuva palanen". Olemme kaikki niin iloisia siitä, että löysimme hänet. Kesä ja koira, voiko parempaa olla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva, kun kommentoit!